Lounaalle Ähtäriin

Uusiin paikkoihin kannattaa tutustua ja lentokoneella se käy nopeasti.

 

Kirjoittajalla on sukulaisia Ähtärissä ja sinne oli tarkoitus mennä lentäen. Timo Saarikko oli jo aiemmin lupautunut mukaan matkalennolle ja mestarin tulo ohjaamoon oli tietystikin positiivinen asia suunnattaessa vieraaseen ympäristöön.

Jotta huvi ja hyöty saataisiin yhdistettyä, lento päätettiin toteuttaa karttasuunnistuksena siten, että kirjoittaja lensi ja suunnisti Timon valvoessa etenemistä karttaohjelman kanssa. Lento oli valmisteltu etukäteen ja sääennusteen ollessa suosiollinen (hellettä luvassa), päätimme lähteä matkaan. Lentoreitti näkyy alla olevassa kuvassa. Ähtärin lentokentän päällikkö oli erittäin avulias ja hän lupautui etukäteen antamaan bensakanisterit käyttöön tankkausta varten. Lankomies puolestaan värvättiin autokuskiksi.

Kun kone oli aamulla tarkastettu, tankkaus tehty ja lentosuunnitelma annettu, lähdettiin matkaan. Hallaan lennettiin 300 metrin (900 jalan) korkeudessa merenpinnasta ja siitä eteenpäin lentokorkeus oli noin 500 m (1400’). FK-9:n kompassi on melko surkea, joten kartanluku ja oma paikanmäärittely nousivat keskeiseen asemaan suunnistuksessa. Hallan jälkeen käännyttiin kohti Ähtäriä ja pysyteltiin Huittinen–Tampere -tien itäpuolella, jolloin lentoreitti osui melko tarkasti Oripään lentokentän kohdalle. Ennen lentokenttää varoitimme radiolla paikallisia ilmailijoita ohilennosta; näin vältyttiin suuremmilta ilmakolareilta. Ohilennon jälkeen radioon vaihdettiin Pirkkalan tornin taajuus.

Huittisten kaupunki erottui suunnistettaessa hyvin ja seuraava hyvä kiintopiste oli Vammalan pohjoispuolinen vesistö, joka laskee Kokemäenjoen kautta mereen. Samaa Tampereelta tulevaa vettä turkulaisetkin juovat; tosin Virttaanharjun läpi suodatettuna. Tampereen tasalla piti olla tarkkana, ettei lentokone ajautuisi liikaa itään Pirkkalan kentän lähialueelle. Tampereen jälkeen suunnistettiin pohjoiseen Kyrösjärven ja Näsijärven väliselle maa-alueelle suunnaten kohti seuraavaa kiintopistettä eli Virtain kaupunkia. Tätä kaupunkia edelsi ilmasta katsoen rikkonainen Vaskiveden vesialue. Pienestä epävarmuudesta huolimatta suunta oli oikea ja Virrat ilmestyi koneen alle. Loppumatkan suunnitelmana oli pysyä Toisveden ja Perännejärven länsipuolella, jotka ohjaisivat lentokoneen suoraan Ähtärin kentälle. Radioon ruuvattiin Ähtärin kentän taajuus.

Sitten tapahtui se pakollinen eksyminen. Toisveden pohjoispäässä on kaksi haaraa ja valitsin niistä huolimattomuuttani väärän; koneen nenä alkoi osoittaa Ähtärin kentän sijaan kohti Alavuden lentokenttää. Timo huomautti eksymisestä ja asia korjattiin. Myöhemmin mietin sitä, miten pian olisin huomannut virheen itse. Todennäköisesti oikea vesireitti olisi löytynyt palaamalla takaisin Virroille ja seuraamalla tarkasti Virrat-Ähtäri maantietä. Ylimääräistä bensaa oli varattu tunnin eksymistä varten.

Ähtärin lentokenttä löytyi oikean suunnanvalinnan jälkeen helposti. Kenttä kierrettiin kertaalleen ja laskuun tultiin pohjoisesta. Kiitotien leveys ja pituus riittivät mainiosti. Turun seudun kenttiin verrattuna asfaltti oli loistavassa kunnossa ja kentän päällikkö meitä vastassa. Lentoajaksi muodostui tunti ja 40 minuuttia Suunnitelman mukainen lentomatka oli 248 km (ei mutkia eikä eksymisiä).

Ja sitten tuli se toinen virhe, muistin vasta puoli tuntia laskun jälkeen ilmoittaa laskeutumisesta aluelennonjohtoon. Onneksi pelastushelikopteri ei ollut vielä liikkeellä. Seuraavassa pari ajatusta siitä, miten lentosuunnitelmaa voisi jatkossa parantaa:

·       Varakenttien valmistelu on syytä tehdä koko reitin pituudelle

·       Korkeiden lentoesteiden ennakointi oli tekemättä. Jos näkyvyys äkillisesti huononee, lentokorkeutta on pudotettava maanäkyvyyden varmistamiseksi ja tällöin törmäysvaara lentoesteisiin lisääntyy

Ähtärin keskustassa nautittiin lounas ja ostettiin bensaa paluumatkaa varten. Koska sää oli helteinen, Timo ehdotti paluuta ”korkealla” eli noin kilometrin korkeudessa (3000’). Tämän mukaan tehtiin lentosuunnitelma ja lentoonlähdöstä ilmoitettiin puhelimitse aluelennonjohtoon. Ähtärin kiitotien pituus riitti hyvin nousuun nollalaipoilla.

Kirjoittajalle paluulento valvotussa ilmatilassa oli ensimmäinen laatuaan ja se olisi johtanut kokolailla katastrofaaliseen lopputulokseen ilman kokeneemman lentäjän apua. Korkealla lentäminen olisi hyvä olla mukana jo lentolupakoulutuksessa, mutta se luonnollisestikin lisäisi lupakirjakustannuksia. Alla on luettelo niistä kehittämistarpeista, joita asetin lennon jälkeen itselleni:

·       Älä yritä lentää korkealla, jos et tiedä mitä olet tekemässä

·       Tee aina etukäteen lentosuunnitelma kotona, mieti työpöydän ääressä miten lento etenee

·       Anna kokeneemman lentäjän tarkastaa suunnitelmasi

·       Käy huolellisesti läpi kaikki käyttämäsi ilmatilat, mieti keneen sinun tulee olla yhteydessä lennon missäkin vaiheessa, lue ilmailukäsikirjan ohjeet

·       Kuuntele rauhallisesti lennonjohdon antamat selvitysrajat, kirjaa keskeiset tiedot, mieti mitä sinulle on sanottu ja vastaa harkiten sekä hätäilemättä

·       Kirjaa etukäteen paperille kaikki reitillä olevat valvontaelimet, taajuudet ja puhelinnumerot

·       Varmista, että kirjaamasi tiedot ovat oikein

Paluulennolla suunnistaminen oli helppoa, koska korkealta näkee kauas. Kova helle kuitenkin teki ilman utuiseksi. Lentoaika oli tunti ja viisikymmentä minuuttia. Polttoaineen keskikulutukseksi arvioitiin 14 litraa tunnissa.

Vaikka vastoinkäymisiäkin oli lennolla, matkaa oli hauska tehdä miellyttävässä seurassa ja uusia kokemuksia tuli runsaasti. Toivon, ettei kukaan säikähdä tätä kirjoitusta; matkalentäminen on oikeasti mukavaa. Hyvä valmistelu antaa varmuutta tekemiseen ja lisää lentämisen nautintoa.

Jari Lahtinen